Kulttuuriperintöä talteen vuosikymmenten takaa loppiaisen kunniaksi miehitettyjen alueidemme palautusvaatimusten http://www.kavkaz.fi lisäksi:
Sensuroitu neekeri-kirjoitus suomi24.fi keskustelupalstoilta:
Kirjoittanut: Uudelleen! 6.1.2007 klo 19.54
Oliko Gallen-Kallela rasisti?
Kirjoittanut: Jesus-Hitler 5.12.2006 klo 22.04
Suuri taiteilija Akseli Gallen-Kallela vietti parisen vuotta Afrikassa viime vuosisadan alussa. Tästä matkasta ja sen kokemuksista kerrotaan kirjassa Akseli Gallen-Kallela: Afrikka-kirja - nimisessä teoksessa
Toisin kuin nykyjään, tuolloin oli neekeri vielä eksoottinen kummajainen ja Gallen-Kallela tekeekin heistä kiintoisia huomioita, joita poliittisen korrektiuden nykyiset vaatimukset eivät ole päässeet sensuroimaan aikana, jolloin pidettiin itsestään selvänä, että "villit" olivat evoluutiossa merkittävästi valkoisia kansoja alempana.
Käytän tässä kirjoituksessani juurevaa ja ilmaisultaan täsmällistä sanaa "neekeri". Teen sen ensinnä siksi, että kyseiselle ilmaukselle ei olla tähänkään päivään mennessä keksitty asianmukaista muuta ilmaisua; tummaihoinen tai musta ei luonnollisestikaan käy, koska kaikki tummaihoiset tai mustat eivät ole neekereitä. Toisekseen tässä käytetään tuota sanaa siksi, että Gallen-Kallela itsekin sitä käyttää mitä suurimmalla rakkaudella ja hellyydellä.
Seuraavassa siis valikoituja kohtia Akseli Gallen-Kallelan neekerihuomioista:
Gallen-Kallela kertoo, että "rappiolle joutuneet villit" juoksentelevat mielellään ympäriinsä valkoisten vanhoissa ryysyissä, enimmäkseen vailla housuja ja joskus kattila tai jopa yöastia eli potta päässään. (sivu 21)
-Neekereistä taiteilijamme kertoo, ettei heitä koskaan saada alistumaan mihinkään työntekoon, ellei sotimista lasketa työnteoksi. (sivu 22)
-Itä-Afrikan neekereillä on Gallen-Kallelan mukaan "veltto luonne". (sivu 24) -Olivatkos muuten somalit sieltä itäisestä Afrikasta? toim. huom.
-Neekerit voisivat Gallen-Kallelan mukaan hyvinkin mukautua länsimaiseen sivistykseen, ellei heiltä puuttuisi kaksi kykyä: työnteon ja nöyryyden lahjat. (sivu 24)
-Gallen-Kallelan ammuttua antilooppeja hän tapasi ottaa itselleen selkäpalan, maksan, kielen ja munuaiset reisipaistin ohella. Sen sijaan hänen neekeripalvelijainsa keskuudessa puhkeaa aina tappelu, kuka saa syödäkseen ammutun eläimen peräsuolen. (sivu 36)
-Kerran viidakossa Gallen-Kallelan peukalosta repeytyi lihasuikale roikkumaan. G-K käski neekeripalvelijaansa pitämään siitä kiinni että hän itse pääsisi leikkaamaan sen kokonaan irti. Tällöin neekeri katseli vertavaluvaa lihasuikaletta peukalossa ja sanoi: "minä tahdon syödä herrani lihaa". Tästä G-K kimpaantui ja käski neekerin heittää lihasuikaleen pois samalla kiroten neekeriä, joka teki työtä käskettyä mutta katseli vielä kaihoisasti ruohikkoon lihasuikaleen perään sanoen: "valkoisen miehen liha maistuu kovin hyvältä". (sivu 42-43)
-G-K kertoo, että kerran hänen neekeripalvelijansa ottivat kokin ratsuhousut, leikkasivat ne halki ja käyttivät kumpaakin lahjetta hattuna. Muulla tavoin eivät neekerit G-K:n mukaan housuja käyttäneetkään. (sivu 44)
-Neekereiden logiikasta ja rahajärjestelmästä G-K kertoo seuraavaa: "yksi pice on 2 senttiä ja kaksi piceä on 3 senttiä, mutta kolme piceä 5 senttiä, 100 senttiä on rupia ja yksi rupia on 16 annaa. Yksi annas taas on 6 piceä!!??" (sivu 45-46)
-Erään kerran aamiaispöytään tultaessa tuntui äkkiä kirpeää hajua. Tämä johtui siitä, että jotkut neekereistä olivat syöneet äsken kaadetun eläimen raakaa lihaa ja osa heistä oli kaivanut paljain kourin suuhunsa nestettä eläimen suolista ja mahalaukusta. Haisevat neekerit komennettiin loitomma, mutta he vain irvistivät ja ryntäsivät "pesemään" samalla aineella naamansa ja koko kehonsa, sillä he tuntuivat kovin rakastavan suoli- ja mahalaukkunesteen tuoksua. (sivu 116)
-G-K kertoo, että neekerit pitävät naisen kappalehintana 30-50 lammasta. Kun neekerimies on ansainnut riittävän määrän lampaita, hän ostaa itselleen naisen ja kun tämän työllä ollaan jälleen rikastuttu, ostaa mies toisenkin vaimon ja niin edelleen. Lopulta kun miehellä on suuri määrä vaimoja, hänen ei tarvitse tehdä ollenkaan työtä, sillä sen suorittavat vaimot ja heimonsa sotapalveluksestakin on neekerimies täten vapautettu ainiaaksi. (sivu 126)
-Eräs neekeripoika kertoi Gallen-Kallelalle, että heidän tapojensa mukaan vanhin poika perii isänsä kaiken omaisuuden - myös naiset, jotka lasketaan omaisuudeksi. G-K:n seurue kyseli neekeriltä hämmästyneenä, periikö siis poika oman äitinsäkin vaimokseen? Perii kyllä, poika vastasi, mutta lisäsi surullisena, että hän ei saa mitään koska ei ole vanhin poika ja täten hänen täytyy tehdä työtä valkoiselle miehelle. (sivu 128)
-Gallen-Kallela kertoo, että neekereiden hiki tuoksuu vastenmielisen imelältä. (sivu 132)
-Kerran G-K ampui jälleen antiloopin ja oli juuri nahoittamassa sitä, kun hänen eteensä pelmahti tuntematon neekerijoukko kärjessään ylpeännäköinen johtajaneekeri, joka oli tälläytynyt kaikenlaiseen alkuasukasrihkamaan osoittaakseen johtajuuttaan. Neekeri väitti olevansa seudun sulttaani ja vaati G-K:lta veroa tämän kaatamasta eläimestä. Kun G-K ei lämmennyt moiselle kiskonnalle, neekeri yritti napata saaliseläimen itselleen. Tällöin G-K nappasi neekerisulttaania tukevasti kurkusta kiinni ja sanoi, että olipa tämä vaikka koko Afrikan sulttaani niin saalis on valkoisen miehen kaatama ja kuuluu valkoisen miehen oikeuden perusteella valkoiselle miehelle. Lisäksi G-K löi vielä herra sulttaanineekeriä pari kertaa kiväärinperällä isällisesti niin jopa neekeri harppoi tiehensä laumoineen. G-K ei ollut lainkaan vihainen kyseiselle neekerille vaan nauroi koko juttua. (sivu 156)
-Eräänä aamuna tuli G-K:n seurueen luokse joukko kikuijuneekeriakkoja, jotka heti valkoiset nähtyään ryhtyivät vimmatusti sylkemään näiden päälle. Kävi ilmi, että päällesylkeminen oli neekereille suuri kunnianosoitus ja näin he tahtoivat kunnioittaa valkoista miestä. Neekerit jopa tervehtivät toisiaan sylkemällä sivulle, mutta erityinen arvonannon osoitus oli päälle sylkeminen. Eräskin vanhan akka tuli ja rukoili hartaasti, että G-K:n vaimo sylkisi hänen päälleen; tämä olisi kuulemma neekerille suureksi siunaukseksi. (sivu 162)
-G-K tapasi seurueineen sattumalta myös erään suurivaltaisen neekerihallitsijan, joka istui alamaistensa kanssa suuren puun alla. Hänen Majesteettinsa istui keskellä puhvelinsarvesta tehty viinakannu kädessään. Vieressä kykkivät ministerit ja viinasarvi kiersi mustasta kädestä toiseen. Nämä neekerit olivat juopotelleet jo useita vuorokausia. Kuningasneekeri iski silmänsä Gallen-Kallelan tyttäreen ja yritti ostaa tätä. Piloillaan G-K kysyi, mitä etua tästä kaupasta olisi. Kuningas kertoi, että hänen kuningattarenaan tyttö saisi juoda puhvelinmaitoa niin paljon kuin jaksaisi ja lisäksi saisi syödä hunajaa aamusta iltaan. Aikansa kaupoilla pilailtuaan G-K teki lähtöä ja näköjään oikeaan aikaan; neekerikuninkaan ministerit hapuilivat jo keihäitään humalaltaan. (sivu 170-171)
-Toisen kerran kohdattiin toinen neekerikuningas, lihava mies, jolla oli kruununa antiloopin vatsalaukusta neulottu kotsa, joka oli koristeltu lukuisin, likaisin housunnapein. G-K iski pöytään Black and White - whiskypullon, jota alettiin sitten miehissä tyhjentää. Neekerikuningas mieltyi kovin viskiin tai paremminkin tyhjään viskipulloon, jonka kyljessä hän hämmästyksekseen näki oman kuvansa. Tätä ihmettä neekerikuningas esitteli ministereilleenkin, että katsokaa, kuninkaanne kuva on valkoisen miehen pullon kyljessä. Ministeritkin katsoivat lasipullon kylkeä vuorollaan mutteivät nähneet kuninkaansa naamaa, vaan omansa. Eivät kuitenkaan kehdanneet sanoa sitä lihavalle hallitsijalleen, vaan olivat ihailevinaan. Ikäänkuin neekeriversio "Keisarin uusista vaatteista"! G-K antoi lopuksi tyhjän viskipullon kuninkaalle, joka kovin liikuttui valkoisen miehen eleestä. (sivu 252)
-Sattui, että G-K:n neekerikokki katosi mukanaan rahasumma. G-K ilmoitti asiasta poliisille ja kumma kyllä, pian kokki saatiinkin kiinni. Kävi ilmi, että varkauden lisäksi neekeri oli tehnyt muutakin kolttosta; hän oli halkaissut erään toisen neekerin kallon, mutta jalomielisyydessään G-K ei vaatinut miehelle rangaistusta, pahoitteli vain, että kehityskelpoinen neekeri oli pilannut elämänsä. (sivu 264)
-Kerran Nairobissa vieraili intialainen teatteriseurue, joka esitti valkoiselle ja mustalle yleisölle jotakin intialaista draamaa, jossa kultapukuihin pukeutuneet urhot lävistivät toisiaan kauheilla miekoilla ja tekoverta roiskui lätäköiksi lattialle. Aina, kun nähtiin verinen kohtaus, kaikki yleisössä olevat neekerit kirkuivat mielettöminä ihastuksesta. Myöhemmin neekerit kertoivat tuohtuneina Gallen-Kallelalle, että näyttelijät olivat pettäneet heitä; olivat tulleet näytelmän jälkeen kiittämään yleisöään, jolloin tarkkaavaiset neekerit olivat havainneet, etteivät surmatut näyttelijät olleetkaan kuolleet oikeasti! Tällöin neekerit olivat suuttuneina vaatineet rahojaan takaisin, oli kuulemma ennenkuulumattoman julkeaa pettää heitä tällä tavoin! (sivu 264-265)
Tässä siis muutama Akseli Gallen-Kallelan kokemus ja havainto neekereistä. Tuohon aikaan vielä salliittiin objektiivisten ja puolueettomien havaintojen tekeminen neekereistä. Jos joku kertoisi samoja asioita tänä päivänä Afrikan syrjäseudulta ( ja sellaiset tapahtumat olisivat mitä todennäköisemmin mahdollisia taikauskon ja väkivallan sävyttämässä Afrikassa ), häntä pidettäisiin rasistina ja törkimyksenä, vaikka kyseessä on vain neutraali havainnointi.
Oliko siis Gallen-Kallela rasisti? Ei varmaankaan siinä mielessä, että hän suhtautui neekereihin ystävällisesti, jopa kehui heitä aiheen ilmaannuttua älykkäiksi ja kauniiksi, pyrki heitä auttamaan ja kohtelemaan isällisen huolenpitävästi varojaan tai lääkkeitään säästämättä. Siinä mielessä häntä taasen voi pitää rasistina, että hän tiedosti erittäin kirkkaasti länsimaisen sivistyksen ylivoimaisuuden alkukantaiseen ja kivikautta elävään villi-ihmiseen ja tämän aikaansaannoksiin nähden. Hänelle - kuten kaikille hänen aikalaisilleen - oli havainnon antama itsestäänselvyys, että valkoinen oli neekeriä merkittävästi kehittyneempi otus kaikilla inhimillisyyden mittareilla mitattuna. Huomattakoon kuitenkin, ettei tämä antanut Gallen-Kallelalle syytä kohdella neekeriä huonosti. Tässä voisimme ottaa oppia häneltä kahdessakin mielessä: voisimme tunnustaa sen tieteenkin lukuisia kertoja osoittaman tosiasian, että neekerit keskimäärin ovat paljon henkisiltä kyvyiltään valkoisia jäljessä. Toisekseen voisimme ottaa oppia sikäli, että tästä huolimatta tai paremminkin tämän vuoksi kohtelisimme neekereitä auttavasti ja isällisesti, sillä samoin kuin Gallen-Kallelankin aikana, ovat neekerit tänäänkin kyvyttömiä huolehtimaan omista asioistaan - valtakunnistaan nyt puhumattakaan. Olisi siis kaikkien kannalta parasta, että valkoiset ottaisivat hoitaakseen Afrikan neekereiden maat. Lisäksi neekereiden pääsy Eurooppaan tulisi estää, sillä heidän läsnäolonsa täällä aiheuttaa vain rikoksia, syrjäytymistä, työttömyyttä ja slummeja. Sen sijaan neekereiden tulisi valkoisten ohjauksessa rakentaa kotimaitaan Afrikassa sen sijaan, että he nyt pakenevat jättäen naiset ja lapset kurjuuteen tavoitellen joutilasta elämää Euroopassa hyvinvointivaltion kustannuksella, joka sekin romahtaa kun kolmannesta maailmasta on riittävän monta ylläpidettävää tullut niskoillemme ja vielä yhteiskuntarauhaa rikoksin uhkaamaan.
Kolonialismin aikaan Afrikka kukoisti, sillä silloin sillä oli järkiperäinen ja moraalinen johto. Voisimme ottaa näistä ajoista oppia ja täten tukea myös neekereiden elämää ja heidän kotiseutujensa kehitystä. Kolonialismin ajoista on Afrikka vain suistunut kohti aina vain pahempaa kurjuutta. Nyt on valkoisten aika ottaa asiat hallintaansa ja auttaa veljeään neekeriä!
----------
https://suursuomalaisia-ajattelijoita.blogspot.com/
-------------------- |
|
|
